Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä kun Geena Davisin ja Susan Sarandonin esittämät ystävykset hyppäsivät vihreään avoautoon. Thelma ja Louise antoivat tuulen puhaltaa hiuksissaan ja ajoivat halki Yhdysvaltojen. He päättivät pitää hauskaa ja hankkia itselleen elämän.
Yhdysvaltalainen kulttielokuva on ollut erityisesti meidän feministien suosiossa. En itse edes tiedä, kuinka monta kertaa olen nähnyt kyseisen filmin.
Elokuvan tekoajan näkee tosin siinä, että vielä 1990-luvun alussa kahdelle vapautuneelle naiselle ei nähty muuta mahdollista kohtaloa kuin päätyä rikoksen tielle ja tuhoutua.
Elokuvan on ohjannut Ridley Scott ja käsikirjoittaja on Callie Khouri, joka on käsikirjoittanut ja ohjannut myös naisten välisestä ystävyydestä kertovan elokuvan Jumalaiset Jajasiskot Rebecca Wellsin romaanien pohjalta.
Miesten välisestä kaveruudesta kertovat buddy-elokuvat ovat elokuvamaailmassa peruskauraa toisin kuin tyttöjen välisestä ystävyydestä kertovat leffat. Tyttökavereista kertovia elokuvia löytyy kuitenkin kun vain osaa etsiä. Näin Thelman ja Louisen juhlavuotena ja ystävänpäivän lähestyessä on sopiva aika muistella myös viime vuosina tehtyjä onnistuneita elokuvia naisten välisestä ystävyydestä.
Kyseessä on samalla tämän uuden lifestyle-blogini uljas avaus!
Tässä kuusi hienoa 2010-luvulla tehtyä elokuvaa:
Kesäkaverit (Suomi 2014)
Naisenergiaa Suomesta! Kesäkaverit on nokkela ja hauska elokuva kahden ja kolmenkympin välillä olevista naisista, jotka vielä etsivät paikkaansa maailmassa.
Vuosia Madridissa asunut, 25-vuotias Iiris (Anna Paavilainen) ei vielä tiedä mitä lähtisi opiskelemaan. Hän saapuu kesäksi Suomeen, koska hänen paras kaverinsa Karoliina (Iina Kuustonen) on hankkinut heille kesätyöt kahvilasta Hangossa. Kahvilassa he tutustuvat samanikäiseen, omalaatuiseen Eevaan (Minka Kuustonen), jonka tädin tyhjillään olevaan huvilaan tytöt muuttavat kämppiksiksi.
Ideana oli viettää "ihan vain sellainen tyttökesä", mutta mukaan kuvioihin tulee sitten kuitenkin myös miehiä. Välillä juodaan kuohuviiniä rantakallioilla, välillä riidellään huvilalla. Toisinaan apuun rientää Iiriksen läheinen isosisko Hertta (Pihla Viitala), joka elää jo hektistä perhe-elämää.
Kyseessä on todellinen siskoelokuva, koska myös näyttelijöistä löytyy siskokset Minka ja Iina Kuustonen, sekä ohjaaja Inari Niemi ja käsikirjoittaja Juuli Niemi ovat siskokset.
Frances Ha (USA 2012)
Frances Ha on outo, iloinen ja persoonallinen elokuva, jossa ystävyys on sekä intensiivistä että vaikeaa. Taiteellisesti mustavalkoiselle filmille kuvattu elokuva kertoo osuvasti tämän päivän nuorten aikuisten elämästä.
Hassu ja valoisa Frances asuu New Yorkissa ja miettii jo lähes kolmekymppisenä, että haluaisi ryhtyä tanssijaksi. Hänellä ei oikeastaan ole asuntoa, joten hän muuttaa yhteen parhaan ystävänsä Sophien kanssa. Tytöt ovat erottamattomia.
Frances jopa dumppaa poikaystävänsä, joka on alkanut tuntua ikävystyttävältä ja uhkaa muutenkin tulla ystävyyden väliin. Frances olettaa, että Sophiekin jättää poikaystävänsä, mutta Sophie suunnitteleekin poikaystävänsä kanssa yhteen muuttamista ja jopa Japanissa asumista. Frances järkyttyy kun symbioottinen ystävyys alkaa rakoilla. Tällaisessä tilanteessa voisi vaikka lentää New Yorkista yksin viikonlopuksi Pariisiin.
Morsiusneidot (Bridesmaids, USA 2011)
Tässä komediassa naisetkin uskalletaan esittää epäsuotuisassa valossa ja räävittömän noloissa tilanteissa, vaikka ripulin kourissa julkisella paikalla. Jos tämä hupailu ei naurata, niin ei sitten mikään! Lisäksi Morsiusneidot kertoo raikkaasti kolmekymppisten naisten välisestä ystävyydestä. Tässä tarinassa ystävyys on myös kipeää, koska jostainhan se huumori on revittävä.
Annie (Kristen Wiig) on kolmekymppinen itsenäinen mutta hupsu sinkku, joka on erinomainen sokerileipuri. Hänen vanhin ystävänsä Lillian (Maya Rudolph) on astumassa vihille ja on pyytänyt viisi parasta ystäväänsä morsiusneidoiksi. Annie kokee uhkana uusimman ystävän, supertyylikkään Helenin (Rose Byrne), joka meinaa syrjäyttää Annien paikan Lillianin elämässä. Annien ja Lillianin välinen kilpailu ideoiden toteuttamisesta muuttuu taisteluksi.
Violette (Ranska 2013)
Elokuvan päähenkilö Violette ei ole helppo tapaus, vaan hän on kulmikas ja usein ahdistunut. Kuitenkin Violette saa rohkaisua ja voimaa kirjailijanuralleen uudelta ystävältään, jo menestystä kirjoittamalla saavuttaneelta feministikuuluisuudelta Simone de Beauvoirilta. Elokuvan teemoja ovat ystävyys sekä kirjoittamisen pelastava voima.
Naturalistinen elokuva sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Pariisiin. Violette on köyhä ja etsii kiihkeästi rakkauden kohdetta. Askel askeleelta hän tavoittaa haluamiaan asioita. Elokuva tosin loppuu ennen kun Violettesta todella tulee boheemi kuuluisuus. Hän oli ensimmäinen ranskalainen nainen, joka kirjoitti avoimesti biseksuaalisuudestaan sekä abortistaan.
Belle (Iso-Britannia 2013)
Amma Asanten ohjaama Belle kertoo hämmästyttävän tositarinan 1700-luvun lopulla eläneestä mustasta ylhäisöneidosta. Dido Elizabeth Belle (1761–1804) oli afrikkalaisen orjan ja englantilaisen kapteenin rakkaussuhteesta syntynyt tytär. Elokuva on saanut inspiraationsa maalauksesta, jossa Dido on nuorena naisena yhdessä samanikäisen serkkunsa, aristokraatti Lady Elizabeth Mary Murrayn kanssa.
Dido (roolissa Gugu Mbatha-Raw) asui äitinsä kanssa silloisessa Brittien hallitsemassa "Länsi-Intiassa" eli Väli-Amerikan saarilla, mikä oli myös hänen isänsä laivaston tukikohta. Äiti kuoli kun Dido oli neljävuotias, jolloin hänen isänsä toi hänet asumaan Englantiin enonsa ja tämän vaimonsa maaseutukartanoon Hampsteadissa. Kapteeni lähti takaisin merille, ja eno ja hänen vaimonsa kasvattivat Didoa kuin omaa lastaan, yhdessä siskontyttönsä Elizabethin (Sarah Gadon) kanssa. Elizabeth oli muuttanut lapsena heidän luokseen Puolasta kun hänen äitinsä kuoli ja isänsä meni uusiin naimisiin.
Dido ja Elizabeth kasvoivat yhdessä ja (ainakin elokuvan mukaan) he olivat parhaat ystävät. Dido ei silti saanut esimerkiksi syödä samassa huoneessa muun perheen kanssa sekä sai kohdata paljon rasismia muiden valkoisten aristokraattien taholta. Toisaalta Didon kauneus, älykkyys ja miellyttävä luonne herättivät paljon ihastusta.
Frozen - Huurteinen seikkailu (USA 2013)
Okei, okei, tarinan päähenkilöt ovat siskoksia, mutta heidän suhdettaan voi silti kuvailla sanalla ystävyys. Ja ei, Disneyn animaatiot eivät ole vain lapsille! Ainakin mä nautin suuresti tästä piirretystä, hih.
Frozen oli arvostelu- ja palkintomenestys, eikä suotta. Tarina on sisällöltään ja piirrosjäljeltään todella kaunis ja koskettava. Lisäksi kerrankin Disneyllä on animaation keskiössä tyttöjen välinen ystävyys eikä prinssin etsiminen prinsessalle. Elokuvassa myös varoitellaan suin päin rakkaussuhteeseen heittäytymisen vaaroista, kun yleensä Disneyn animaatioissa prinsessat ovat menneet naimisiin vain kerran tapaamiensa urhojen kanssa.
Elokuvan tarina perustuu löyhästi H. C. Andersenin satuun Lumikuningatar. Pääosissa ovat Anna ja Elsa, prinsessat pohjoisessa Arendellessa. Kruununperijä Elsa on syntynyt taianomaisten voimien kanssa, joiden avulla hän voi hallita jäätä ja lunta.
Tässäkin elokuvassa ystävyyteen tulee kupruja ja jopa vuosien ero, koska lapsena Elsa pelkää taikavoimiaan ja eristäytyy siksi kaikista muista. Anna luulee, että Elsa on hylännyt hänet. Tytöt kohtaavat uudestaan vasta aikuisuuden kynnyksellä. Elsa on oikea vahvan naisen esikuva laulaessaan tekemässään jääpalatsissa "Let it Go".
Kesästä haaveileva lumiukko Olaf on hurmaava. Ja mikäs sopii näin helmikuuhun paremmin kuin lunta ja jäätä sadunhohteisesti kuvaava elokuva?
